Siirtynyt
Hei lukija!
Olen siirtynyt täältä bloggaamaan osoitteeseen ilporyynanen.com
Tervetuloa kommentoimaan rohkeasti, jotta voin keskustella kanssasi meidän mielestä mielenkiintoisista asioista!
Duunarista artistiksi 1/2
Seth Godinin kirja “Linchpin” on todellinen herätyskirja nukkuville. Nukkuvilla tarkoitan niitä, jotka vähättelevät itseään, tekevät kaiken systeemin mukaan ja korostavat muiden synnynäistä lahjakkuutta. Godinin mukaan tämä jopa toimi teollisella aikakaudella mutta ei enää informaatioaikakaudella. Nykyään yritykset tarvitsevat “linchpinejä” eli artisteja, jotka tekevät asioita rajojen ulkopuolelta. He eivät pelkää virheitä vaan tekevät niitä oikeiden asioiden ohella. Godin sanookin, että sillä ei ole väliä teetkö virheitä vaan sillä oletko liikkeessä. Yritykset tai yleisesti ihmisetkään eivät voi kehittyä paremmiksi, jos he pitävät status quoa yllä ja pelkäävät tulla tuomituksi virheistään. Virheitä on pakko tehdä, jotta niistä oppisi, miten tehdä parempaa työtä.
Mikä tai kuka on artisti? Artisti mielletään usein pelkästään herkäksi taidemaalariksi tai rönsyileväksi muusikoksi. Ennen kaikkea he tekevät sitä, mikä on kaikkein rakkainta. Artistit tekevät paljon asioita, joihin sisältyy kaameita virheitä ja muutamia timantteja. Minkä takia ihmisistä tulee artisteja? He ovat kyllästyneet tekemään asioita, joihin ei ole tunnetta. He haluavat tehdä asioita, joista pystyvät olemaan innoissaan ja imemään onnellisuutta 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa, keskimääräisesti 80 vuotta. Kaikki maailman onnellisimmat ihmiset ovat artisteja. Tähän on minusta aivan kirkas syy. Oletko kuullut koskaan virkkeitä: “Ei samperi, kohta on taas maanantai ja pitää mennä töihin.” tai “Mulla on vielä töitä pari tuntia ja sen jälkeen pääsen pitämään hauskaa.”? Kuinka kukaan näin puhuva ihminen voi nauttia matemaattisesti yhtä paljon elämästä kuin artisti? Keskimääräinen kahdeksan tuntinen työpäivä vie joka viikko ihmisen elämästä 40 tuntia pois onnellisuudesta. Keskivertotyöläinen on onnellinen ajallisesti 76,2% viikosta. Miksi et olisi sataprosenttisesti onnellinen? Pohditko, miten teet rahaa hulluimmasta, oudoimmasta ja älyttömimmästäkin mielenkiinnon kohteesta? Jos Gary Dahl teki omaisuuden Pet Rockseilla, maalatuilla kivillä, niin kyllä sinäkin rakas lukijani pystyt tekemään hulluudesta (neroudesta) totta.
Olemattomasta näkyvää osa 3/3
Harry Beckwith kertoo hinnoittelemisen olevan kuin ruuvin ruuvaamista; pienehkö vastarinta on hyvä merkki. Tuotteesi tai palvelusi hinta on kohdallaan, kun vain pieni osa asiakkaistasi valittaa siitä. Jos siitä ei valita kukaan, on hintasi mitä luultavammin liian alhaalla. Kuinka simppeli ohjenuora! Hinnoittelussa onnistuminen tarvitsee kokeilemista, joka voi aluksi sisältää huonoja tai toteutumattomia kauppoja. Kun tiedät, mistä asiakkaasi maksavat niin on helppoa pyytää suurempiakin summia. Beckwith kertoo kirjassaan “Selling the invisible” miehestä, jolla oli nariseva lattia, jota hän ei ollut saanut korjattua. Lopulta hän kutsui paikalle puusepän, joka tiesi mitä tehdä. Puuseppä tähtäsi naulalla oikeaan kohtaan ja mäjäytti vasaralla. Lasku lattian omistajalle oli 45 dollaria. Hän veloitti vasaroinnista kaksi dollaria ja loput 43 dollaria siitä, että tiesi mihin piti lyödä naula.
Puhetta ja ideoita
Seuraavat puheet ovat iskeneet minuun lähiaikoina ja ajattelin jakaa ne teidän kanssa.
Olkaa hyvät ja nauttikaa!
Olemattomasta näkyvää osa 2/3
Selling The Invisible -kirjan takakannessa sanotaan näin: “A must-read for anyone in a service business – which is everyone in business.” – Roger Dow, Marriott Internationalin varatoimitusjohtaja. Dow on taatusti oikeassa siinä, että tästä kirjasta löytyy jokaiselle yrittäjälle jotain pureskeltavaa. Minä nappasin tällä kertaa blogiini kohdan alaotsikolla “What Are You Really Selling?”. Asia, jonka jokaisen yrittäjän pitäisi tietää syvemmin kuin kukaan muu. Jos vain asiakas tietää, mitä hän ostaa, voi kauppa jäädä tekemättä.
Kirjan kirjoittaja Beckwith kieltää McDonald’sin olevan hampurilaisbisneksessä. Hänen mielestään McDonald’s ei myy ruokaa vaan kokemuksen. Luulenpa sen olevan nopeutta ja helppoutta, sillä sitähän se juuri on. Kokemukseen liittynee myös se, että ihmiset tietävät varmasti, mitä saavat. Tietääkö sitten minun asiakkaat, mitä todella saavat? Ei taida vielä tietää ja siksi aionkin panostaa tuotteistamisessa PALJON tuotteen selkeyteen. Minusta mikään ei ole hämmentävämpää ja epämiellyttävämpää, jollen tiedä, mitä ostamani paketti sisältää. Tietääkö sinun asiakkaasi, mitä saavat ostaessaan sinulta? Oletko aivan varma myytkö tällä hetkellä mielestäsi hampurilaisia vai isomman kokonaisuuden, kokemuksen?
Olen jonkun verran myynyt yrityksille ja projekteille nettisivuja, Facebook fan pageja ja niihin kustomoituja välilehtiä. Tajusin kyllä ehdottomasti tämän kirjan parissa, että enhän minä myy nettisivuja ja Facebookin palveluja. Myyn aikaani muille ja sitä, että yritykset saisivat lisää ostajia. Aika simppeliä loppujen lopuksi mutta harvoin se on vielä myyntitilanteessa ollut mielessä. Tästä lähtien pyrin 100% tietämään, mitä myyn ja koska se on aina aikaani, arvostan sitä vähintään yhtä paljon kuin muiden aikaa.
Elämää brändinä
Kuunneltuani Gary Vaynerchuckin äänikirjan Crush It alkoi henkilökohtainen ja yritys brändäys kiinnostaa entistä enemmän. Jatkoksi luin David McNallyn ja Karl D. Speakin kirjoittaman “Be Your Own Brand” teoksen, joka oli loistava, yksityiskohtaisempi, jatke henkilökohtaisen brändin kehittämiselle Crush Itin jälkeen. Vaynerchuck puhui kirjassaan jo paljon siitä, mikä henkilökohtainen brändi on ja mitä se pitää sisällään. McNallyn ja Speakin kirjasta sain hyvän käsityksen, kuinka omaa brändiä kehitetään ja ylläpidetään jatkuvasti.Tässä lista asioista, joita kirjassa kehotetaan tekemään:
- Develop and refine your personal brand manifesto
- Be “brand proud.”
- Audit your brand promises
- Be authentic
- Make sure the signals you send convey relevance to others
- Consistency. Consistency. Consistency.
- Make sure your package reflects your contents
- Great brands are known by the company they keep
- Synchronize your brand with your employer’s
- Start counting relationships as part of your asset base
Heti ensimmäinen poimittu ohje listasta oli minulla ainakin kuudes kohta. Brändin arvojen pohjalta toimimisen jatkuvuus on elintärkeää kehitykselle ja luotettavuudelle. Arvot ovat suunniteltu ja valittu aikasemmin, joiden mukaan on päätetty toimia lähes poikkeuksetta. Jos siihen ei pysty, on luottamus brändiin koetuksella. Ihmisten epävarmuus brändiä kohtaan lisääntyy, koska he eivät voi olla enää niin varmoja, mitä saavat siltä. Pysyvät asiat ovat sellaisia (niin kuin vaimot, aviomiehet, lapset, McDonald’s, painovoima, raha ja demokratia), joihin ihmiset voivat luottaa. Jos brändi ei voi olla pysyvä, varma tarkoituksestaan maailmassa, niin miten ihmiset voivat luottaa siihen? Mielipiteitä alituiseen vaihtavaan ihmiseen on vaikea luottaa, joten kuinka brändit voisivat muuttaa toimintaansa jatkuvasti nopealla aikavälillä.
Seitsemäs kohta listasta on myös erittäin tärkeä brändin luotettavuuden ylläpitäjä. Brändin luominen tarkoittaa merkittävän kokonaisuuden suunnittelemista ja jatkuvaa kehittämistä. Brändi ei ole se, että päätät kohdella jokaista asiakastasi liikkeessäsi kuin enkeliä. Henkilökohtainen brändi ei ole se, että lupaat vaimollesi siivota akvaarionne joka torstai. Brändi ja henkilökohtainen brändi on sitä, että suunnittelet kokonaisuuden, joka huokuu jokaisesta ihosolustasi. Et tee brändiä vaan olet se. Henkilökohtainen brändi näkyy hymyssäsi, ilmeissäsi, ryhdissäsi,äänen painossasi, ympäristössä mistä ihmiset löytävät sinut, siinä miten käytät käsiäsi, pukeudut ja niin edespäin. Yrityksen brändi näkyy puolestaan nettisivuillasi, työntekijöidesi silmissä, asiakastapaamisessasi, käyntikorteissasi, kädenpuristuksessasi, olemuksessasi ja jälleen niin edespäin. Pointti tulee varmaankin selville, koska brändin idea on koko paketissa, ei pelkästään yksittäisessä palasessa.
Olemattomasta näkyvää osa 1/3
Meillä Proakatemiassa on tapana lukea paljon kirjoja kehittääksemme itseämme jatkuvasti. Aloittaessani bloggaamista kirjoitin jonkin verran lukemistani kirjoista ja nyt aion taas sulostuttaa blogiani kirjoista saamistani kolahduksilla. Luin Harry Beckwithin kirjan ”Selling The Invisible” ja ensimmäinen kolahdus oli se, kun Beckwith esitteli ajatuksen Walt Disneyn kanssa kilpailemisesta. Hän kirjoittaa, että jokaisella palvelulla ja tuotteella on oma standardinsa valmiiksi, jollei se ole jotain kokonaan uutta. Ihmiset pystyvät aina vertaamaan palvelua johonkin edelliseen kokemukseen, jonka kanssa kaikki kilpailevat. Jos minulla olisi esimerkiksi vaateliike niin kilpailen kuitenkin Walt Disneyn kanssa, koska heidän palvelunsa on rentoa, ystävällistä ja hauskaa, jonka ihmiset muistavat. Minun palvelun pitää olla sitä myös, jotta saavuttaisin tason ”erinomainen”. Tämä on myös yksi osa hyvää brändiä: yrityksen täytyy täyttää antamansa lupaus HYVÄSTÄ palvelusta. Muuten asiakkaat eivät usko brändiin ja silloin siitä tulee epäluotettava ja ennen kaikkea epäsuosittu. Yritys ei menesty.
Lupauksien hoitaminen liittyy myös ihmissuhteisiin ja Beckwithin mukaan brändin kanssa voi olla myös suhde. Niin ihmisten kuin brändien tekemien hyvin lupausten pitää täyttyä ja ennen kaikkea toistua, jonka pohjalle rakennetaan suhdetta. Suhde on saamista ja antamista. Jos koet jonkun ihmisen ottavan sinulta enemmän kuin antavan sinulle, tuskin kestät häntä kauan ja jätät leikin sikseen. Sama on brändien kanssa: asiakkaat eivät halua, että heiltä viedään pelkästään rahat vaan he haluavat niin sanotusti rahoilleen vastinetta ja sitä sen nimenomaan pitää olla. Ihmiset haluavat brändeiltä kokemuksia, hyviä kokemuksia, joita he hakevat myös muilta ihmisiltä. Jos ikävät kokemukset toistuvat jonkun tietyn ihmisen tai brändin kanssa niin eipä kukaan tuhlaa aikaansa siihen, että tuntee olonsa huonoksi.
Osta aikaa hunajapurkista
Nainen käyskenteli kadulla ja huomasi Picasson tekevän luonnoksia kahvilan liepeillä. Nainen meni kysymään Picassolta voisiko tämä luonnostella myös hänet. Picasso vastasi myöntävästi ja työn valmistuessa nainen kysyi, mitä tämä oli taitelijalle velkaa. Picasso vastasi: “3000 frangia”. Nainen ihmetteli ääneen, että eihän työn tekemiseen mennyt kuin kolme minuuttia. Picasso oli eri mieltä ja vastasi “Ei, se vei minun koko elämäni”. - Harry Beckwith – Selling The Invisible
Yllä yksi parhaimmista kolahduksista, joita sain Selling The Invisible -kirjasta. Picasso myi enemmänkin omaa aikaansa kuin ne kolme minuuttia, jotka menivät luonnoksen tekemiseen. Samaa tekee myös muun muassa Ediste Oy: myy aikaa. Yritys on paketoinut sosiaalisen median osaamisensa sievään pakettiin nimeltä hunajapurkki.fi. Etsin heidän sivuiltaan faktoja ja löysinkin pari mielenkiintoista. Ensinnäkin h
unajapurkin sisältö on jotakuinkin sellaista, jonka olen itsekin oppinut ja sisäistänyt noin 7-8 kuukaudessa. Vielä 1-3 intensiivistä kuukautta siihen päälle niin voisin itsekin tuotteistaa oman hunajapurkin. Tosin, se toinen mielenkiintoinen purkin sisältö oli aika hykerryttävä: hinta. Jos Antti ei olisi kommentoinut hyvällä esimerkillä edelliseen blogitekstiini niin en olisi voinut kuvitellakaan myyväni “hunajapurkkiani” aloitushintaan 3500 euroa sekä kuukausiveloite 5700 euroa. Voi olla, että vikaa on hinnoittelutaidoissani ja en väitäkään osaavani kirjoittaa tekstejä yhtä hyvin kuin Jari Parantainen. Silti, jos lasketaan edellä mainittu puute pois hinnasta niin voisin mielestäni myydä purkkiani 3000 – 4000 euron kuukausihintaan.
Kuulostaako siltä, että ostaisit aika paljon ilmaa yrityksellesi? Kyllä minusta äkkiseltään kuulostaa mutta loppujen lopuksihan monesti ostetaan “ilmaa” eli aikaa. Monella yrityksellä ei ole aikaa opetella esimerkiksi uusia markkinointimenetelmiä, kuten tässä tapauksessa sosiaalista mediaa ja se halutaaan korvata paalulla.
Ei tällä blogitekstillä ole muuta tarkoitusta kuin pistää sinut ajattelemaan, että mitä oikeastaan ostat, kun hankit palvelutuotteen yrityksellesi. Minulla oli kesän 2009 lopulla perushyvät tietotekniset taidot ja hieman alle vuodessa opin jotain, jolla voisin ansaita suomalaista keskivertoa paremmat tulot vuodessa. 3000 – 4000 euroa kuukaudessa. Miltäs kuulostaisi tehdä tällaiset tulot noin vuoden työllä? Jep kysykää jo, että miksen sitten ole tehnyt tuotteistamista taidoilleni ja ennen kaikkea yrityksestäni, Poikkeamasta, löytyville taidoille. Ilman muuta aion mutta olen sen verran sosiaaliaddikti, että tarvitsen siihen kaverin tai parikin mukaan.
Voiko somen ulkoistaa?
Mitä mieltä olet? Antaisitko yrityksesi Facebook-fanisivun admin-oikeudet jollekin yrityksen ulkopuoliselle? Malttaisiko mielesi antaa jonkun muun kirjoittaa puolestasi twiitit ja blogikirjoitukset yrityksestäsi? Tästä keskusteltiin kiivaasti viime perjantaina Demolan järjestämässä Café Combinatissa Tampereella. Paneelikeskustelussa kahta eri näkökulmaa edustivat Zenton Hanna Puro ja Sotku Oy:n Antti Vuento. Puro oli sitä mieltä, ettei sosiaalista mediaa voi ulkoistaa, koska yrityksen ydinviesti ei kulje tällöin ihmisille. Vuento oli toista mieltä ja niin tuntui olevan moni muukin yleisön joukossa. Niin kuin keskustelussa kävikin monesti ilmi sosiaalinen media on vain yksi markkinointityökalu muiden medioiden joukossa. Eikös someen (sosiaaliseen mediaan) pitäisi sitten päteä monet samat periaatteet kuin perinteisimpiinkin medioihin? Ennen kaikkea yrityksen ydinviestin kulkeutuminen kohderyhmälle vaikka kehykset viestiin tekisikin jokin toinen yritys. Samanlailla mainostoimistojen ja viestintätoimistojen pitää suoriutua esitteiden, flyereiden, mainoksien, mainosvideoiden ja kampanjoiden kanssa ja kuljettaa asiakasyrityksen fiilis heidän asiakkailleen. Miksei sama voisi tapahtua ulkoistamalla somen ammattilaisille? Kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen takia työtä tarvittaisiin paljon enemmän, jotta yhteisymmärrys viestin sisällöstä syntyisi ja ennen kaikkea yhteydenpidon kuuluisi olla jatkuvaa. Minusta panostuksen tekeminen olisi silti kannattavaa juuri siitä syystä, että kohderyhmällä olisi mahdollisuus vastata markkinointiin välittömästi. Miten ihmeessä yritys voi markkinoida itseään hyvin, jollei se tiedä, mistä kohderyhmän ihmiset pitävät ja mitä he haluavat?
Oman elämäsi toimittaja
Olen kirjoitellut blogiini hieman spesifimmistä alueista sosiaalisista mediasta, joten ajattelin naputella tällä kertaa yleisempää asiaa. Yleistä siksi, koska nykyään kaikilla on tähän mahdollisuus: uutisten kertomiseen ja toimittamiseen. Olet oikeassa, kyllähän ne uutiset ja infopläjäykset levisi ennenkin niin sanotusti suusta suuhun puhelinsoitoilla ja tapaamalla ihmisiä ja niin tapahtuu edelleenkin. Noin vuodesta 2006 lähtien on kuitenkin ollut aivan uudet ja vallankumoukselliset välineet käytössä tiedon levittämiseen, jokaisen ulottuvilla.
Niin kuin Gary Vaynerchuck sanoo kirjassaan Crush It: “If you haven’t heard about Facebook, please close this book…”, et ole v
oinut olla kuulematta ihmisten puhuvan tästä ilmiöstä, jossa on noin 400 miljoonaa ihmistä mukana. Facebookissa on tällä hetkellä “kaikki”, joten se on paras työkalu tavoittaa kaikki hyvin tai vähän vähemmän tuntemasi ihmiset. Alkuun tästä palvelusta ihmeteltiin samaa aikoinaan kuin Twitteristä (edelleenkin Twitteristä), että miksi ihmiset haluaisivat tietää, mitä ruokaa joku on tehnyt tai kuinka kaunis sää Turussa on. No, yksinkertaisesti ihmiset vain haluavat eivätkä kehtaa myöntää sitä. Facebookissa voit kertoa vähän privaatimmista asioita samoin kuin bisneksiin liittyvistä. Aiheella ei ole väliä, kunhan puhe on aitoa. Facebookissa on yksi hyvä ja huono puoli: viestisi näkyvät vain tutuillesi.
Ensimmäisistä kahdesta tämä on se pahin “Miks mä haluaisin tietää…?” tunnelmia herättävä palvelu. Twitterissä on jopa mahdoton kirjoittaa pitempiä sepustuksia huomioistaan, kokemuksistaan, teoistaan ja elämästään yhdellä kertaa, koska viesti on rajattu 140 kirjainmerkkiin. “Tekstiviestisi” kuitenkin näkyy kaikille ja mikäs sen parempaa kuin kertoa ennen kaikkea positiivisista kokemuksista ja teoista koko maailmalle. Parasta ei ole kuitenkaan Twitterissä puhuminen vaan muiden 
kuunteleminen ja kanssakäyminen heidän kanssaan! USA:n Denverin osavaltiossa tapahtunut lentokoneturma oli ensimmäinen oikea ja todellinen esimerkki jokaisen mahdollisuudesta toimittaa uutisia. Matkustaja Mike Wilson twiittasi onnettomuudesta ja minusta se on hurjaa, kuinka nopeasti onnettomuuden on mahdollisuus tulla julkiseen tietoon. Mikset siis sinäkin voisi kertoa kaikille omassa elämässäsi tapahtuvista asioista, jotka kiinnostavat sinua? Jos et löydä muita samanhenkisiä ihmisiä tältä hullulta maapallolta niin voit tuntea itsesi ainakin erittäin ainutlaatuiseksi, unique. Totuus on kuitenkin se, että ihan varmasti löytyy.
Tämä on se väline, joka vaatinee kaikista eniten sitoutumista. Suosikki sanontani kuuluu “No pain no gain” ja blogin ylläpitämisessä se on juuri sitä. Ylläpitäminen ei ole toki tuskaa, jos pitää kirjoittamisesta ja todella kirjoittaa siitä, mihin löytyy intohimoa ja rakkautta. Kun vaivaa näkee, alkaa tuloksiakin näkymään. Kävijätilastoissa on silloin selvä piikki, kun olet kirjoittanut uuden blogitekstin verrattuna siihen, kun et olisi nähnyt yhtään vaivaa. Mikäs sen mukavampaa tietää, kuinka moni on kiinnostunut juuri sinun ajatuksistasi. Blogiin voi ja kannattaa kirjoittaa paljon paljon pitempiä uutisia ja kokemuksia kuin y
lläoleviin palveluihin. Erittäin suosittu syy tehdä blogia on tehdä sivuillensa arvosteluja rakastamansa harrastuksen tuotteista ja palveluista. Mikset siis sinäkin voisi jakaa tietouttasi ja mielipiteitäsi kaikille kanssaeläjillesi? Lupaan, että et jää yksin tiedonjakosi kanssa vaan myös muut tulevat kommentoimaan ajatuksiasi ja saat sitä kautta uusia tuulia ideoillesi. Blogin voit perustaa esimerkiksi WordPressiin tai Tumblriin.
Kirjoitin näistä kolmesta välineestä, koska tällä hetkellä itse käytän näitä kaikkia aktiivisesti sekä olen saanut niistä eniten oppia. Muitakin hyviä palveluja on olemassa kuten Delicious ja Youtube. Ensimmäiseksi mainitussa voit jaka tietoa elämästäsi tai ympärilläsi tapahtuvista asioista kirjanmerkkien muodossa eli millä sivuilla tykkät käydä netissä. Youtube on varmasti yhtä tuttu palvelu kuin Facebook tällä hetkellä ja itsekin juuri tänään muistin, kuinka paljon hyötyä siitä voi olla: harkitsen järjestelmäkameran ostamista keväällä ja katsoin Canon 7D arvostelun sieltä. Ai että kun olisi mukava itsekin tehdä arvostelu tai esittely jostain tuotteesta, josta tietää tietävänsä kaiken ja sen voisi jakaa muille siitä kiinnostuneille.
Ala toimittaa elämääsi muille!
