Voi niitä ressukoita, joita kutsuttiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussakin nörteiksi. He eivät olleet kouluissa ja työpaikoilla sitä halutuinta hengailuseuraa. Onneksi siis olen vasta tässä kuussa 22-vuotias, koska aikaisemmin syntyneenä oisin myös voinut tulla leimatuksi nörtiksi pahalla tavalla. Nyt olen yrityksessäni ja tiimissäni “the nörtti” ja minusta se on paljon enemmän positiivista kuin negatiivista. Tykkään puuhailla koneiden kanssa kaikenlaista ja muutama niistä ovat facebuukkaaminen, bloggaaminen, twiittailu ja mesettäminen. Ai mitä teen ja mitä ne ovat? Facebook ja MSN ovat alle 25-vuotiaiden suomalaisten nuorten keskuudessa tämän hetken suosituimmat tavat pitää yhteyttä toisiinsa. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan netti ohitti matkapuhelimen nuorten suosituimpana yhteydenpitovälineenä jo ennen kuluvaa vuotta. Kuinka nörttiä se on? Kuinka limaista ja finninaamaista on chättäillä, kommentoida ja lähetellä statuksia ystäviensä kesken 6-8 tuntia päivästä? Oletko itse miettinyt, kuinka kauan vietät aikaa koneen ääressä ja kuinka muut näkevät sen? Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan sanat ja teot ovat eri juttu. Minun mielestä “nörtti” termiä on alettu käyttää hieman joustavasti ja ehkä jopa väärin. Nykyään erittäin monet “normaalit” ihmiset viettävät monta tuntia päivästä tietokoneen ääressä mutta silti harvat ovat “real nörttejä”. Ehkä puolivitsillä heitetään “Voi vitsin nörtti, pistä se läppäri ny pois…” mutta siihen se jääkin. Pitäisikö sosiaalisen median superaktiivikäyttäjille keksiä jokin hieman kuvaavampi termi kuin nörtti? Eikö verkkokeskustelutkin vaadi hyviä sosiaalisia taitoja vaikka istutaankin kirjainnäppäiden ja hiirulaisen edessä? Minä haluan identiteettini kuosiin vaikka nörtti onkin ihan symppis sana nykypäivänä!
Noniiiin! Nyt löyty pitkästä aikaa ensimmäinen suomalainen kirja, jota sopii odotella! Selailtuani jälleen M&M:n sivustoa törmäsin Riku Vassisen ja Antti Isokankaan kirjoittamaan “Digitaalinen jalanjälki” -kirjaan, jonka esittely Talentumin sivuilla alkaa tällä lauseella: “Et ole olemassa, jollet näy Googlessa!”. Hmm, olen kuullut tuon sanottavan joskus ennenkin. No niinpä tietysti, Seth Godin! Hassua oli se, et
tä aloitin äskettäin kauppareissulla kuuntelemaan Godinin kirjaa “Linchpin“, jonka jälkeen luin Riku Vassisen ottaneen vaikutteita juuri tästä kirjasta. “Jee mikä yhteensattuma!”. Innolla odotan, minkälaisia ajatuksia Rikussa on herännyt Godinin ideoista. Isokankaan kirjoituksia olenkin jo aikasemmin lukenut VELI-lehdestä enkä odota häneltä yhtään sen vähempää kuin Rikulta. Olen kyllä pidemmän aikaa jo harmitellut, ettei tietokirjat maksa yhtä paljon kuin ärrän pokkarit…Digitaalisen jalanjäljen hinnaksi muodostunee n. 60€.
Surffailin Markkinointi&Mainonta -sivustolla ja luin Jani Niipolan blogikirjoituksen Twitteristä ja Vancouverin olympialaisista. Hän kritisoi tekstissään, että Suomi ei näy olympialaisten “Twitter-kilpailussa” ollenkaan. Tietysti jenkit on listan kärjessä mutta jopa Norja on yltänyt neljännelle sijalle, joten ei voi perustella “No ku Suomi on niin pieni maa muutenkii…”. Olen myös itse ihmetellyt, että miksi suomalaiset ovat lämmenneet niin hitaasti Twitterille. Aina valitetaan, että tänne tulee kaikki teknologia ja ideat niin tarviiko kehitystä itse vielä viivyttää sillä, että lämmetään uusille trendeille yhtä hitaasti kuin paavi kondoomeille? Konkreettinen hyöty Twitterin käytöstä erityisen tapahtuman aikaan, tuli jo esille Mindtrek 2009:ssä, kun ystäväni osallistui webbikeskusteluun esitelmien aikana. Hän pääsi kertomaan mielipiteensä reaaliaikaisesti uusille tuttavuuksille ja lopulta hän lähti “jatkoille” seminaarin jälkeen ja sai uusia ystäviä (ja seuraajia Twitteriin!). Minusta olisi järjettömän hienoa, jos Suomeen muodostuisi sellainen viserryskulttuuri, että esimerkiksi olympialaisten lätkäfinaalin aikaan voisi hehkuttaa Selänteen maalia ylämummoon kaikille tuttaville ja tuntemattomille. YLE lupasi hässäkkää Twitteriin olympialaisten aikaan mutta Niipolan blogin mukaan sitä ei ole tapahtunut. Yleisradio on kuitenkin alkanut laittaa eforttia sosiaalisten palveluiden rakentamiseen ja Sofanaticsin beta versio on siitä erittäin hyvä esimerkki! Palvelun sloganikin kuuluu: “You’ll never watch alone!” ja sekös kuulostaa houkuttelevalta, jos kisakatsomoiden järjestäminen tuntuu yhtään vaivalloiselta.
Sofanatics - YLE:n sosiaalinen palvelu
Aika pieni juttu vielä se sellanen Twitter Suomessa. Maailmalla, varsinkin USA:ssa, se on kuitenkin jo tunnustettu mm. erittäin tehokkaaksi rekrytointikanavaksi! M&M artikkelissa kerrotaan kiinteistöverkkopalvelu Zillow.comin “hukkuneen hakemuksiin”, kun he olivat etsineet uusia työntekijöitään Twitterin avulla. Jaa, että miksi ja miten se on mahdollista, että hakemuksia on syntynyt kuin kuplia lasten synttärikemuissa? Se yksi suurimmista eroista Twitterin ja Facebookin välillä: tweetit ovat koko maailman nähtävillä, kun taas naamakirjan statukset menevät tietylle heimolle (jep Seth Godinin käsitteistöä, katso tämä video). Kun osaa seurata oikeita ihmisiä viserrysmaailmassa, voi saada todella konkreettista hyötyä, kuten saada uuden työpaikan. Suomen twiittajat tarjoavat työpaikkoja lähinnä vielä IT-maailmasta mutta asia muuttunee, kunhan innovaattorit siirtyvät seuraavaan asiaan ja Twitteristä tulee massojen työkalu. Teoreettista hyötyä olen kokenut itsekin saavani Twitteristä ja mitä uskomattomimmat määrät! Taas on kyse siitä, ketä seuraa ja mitä lukee. Ei kannata seurata Kuorosodan Sania, jos haluat tietää, mitä Barack Obaman hallitukselle kuuluu.
Eräässä tutkimuksessa Twitter valittiin parhaaksi oppimistyökaluksi ylitse Facebookin, blogien ja muiden Internet-palveluiden.
