Voiko somen ulkoistaa?

Mitä mieltä olet? Antaisitko yrityksesi Facebook-fanisivun admin-oikeudet jollekin yrityksen ulkopuoliselle? Malttaisiko mielesi antaa jonkun muun kirjoittaa puolestasi twiitit ja blogikirjoitukset yrityksestäsi? Tästä keskusteltiin kiivaasti viime perjantaina Demolan järjestämässä Café Combinatissa Tampereella. Paneelikeskustelussa kahta eri näkökulmaa edustivat Zenton Hanna Puro ja Sotku Oy:n Antti Vuento. Puro oli sitä mieltä, ettei sosiaalista mediaa voi ulkoistaa, koska yrityksen ydinviesti ei kulje tällöin ihmisille. Vuento oli toista mieltä ja niin tuntui olevan moni muukin yleisön joukossa. Niin kuin keskustelussa kävikin monesti ilmi sosiaalinen media on vain yksi markkinointityökalu muiden medioiden joukossa. Eikös someen (sosiaaliseen mediaan) pitäisi sitten päteä monet samat periaatteet kuin perinteisimpiinkin medioihin? Ennen kaikkea yrityksen ydinviestin kulkeutuminen kohderyhmälle vaikka kehykset viestiin tekisikin jokin toinen yritys. Samanlailla mainostoimistojen ja viestintätoimistojen pitää suoriutua esitteiden, flyereiden, mainoksien, mainosvideoiden ja kampanjoiden kanssa ja kuljettaa asiakasyrityksen fiilis heidän asiakkailleen. Miksei sama voisi tapahtua ulkoistamalla somen ammattilaisille? Kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen takia työtä tarvittaisiin paljon enemmän, jotta yhteisymmärrys viestin sisällöstä syntyisi ja ennen kaikkea yhteydenpidon kuuluisi olla jatkuvaa. Minusta panostuksen tekeminen olisi silti kannattavaa juuri siitä syystä, että kohderyhmällä olisi mahdollisuus vastata markkinointiin välittömästi. Miten ihmeessä yritys voi markkinoida itseään hyvin, jollei se tiedä, mistä kohderyhmän ihmiset pitävät ja mitä he haluavat?

Oman elämäsi toimittaja

Olen kirjoitellut blogiini hieman spesifimmistä alueista sosiaalisista mediasta, joten ajattelin naputella tällä kertaa yleisempää asiaa. Yleistä siksi, koska nykyään kaikilla on tähän mahdollisuus: uutisten kertomiseen ja toimittamiseen. Olet oikeassa, kyllähän ne uutiset ja infopläjäykset levisi ennenkin niin sanotusti suusta suuhun puhelinsoitoilla ja tapaamalla ihmisiä ja niin tapahtuu edelleenkin. Noin vuodesta 2006 lähtien on kuitenkin ollut aivan uudet ja vallankumoukselliset välineet käytössä tiedon levittämiseen, jokaisen ulottuvilla.

Facebook

Niin kuin Gary Vaynerchuck sanoo kirjassaan Crush It: “If you haven’t heard about Facebook, please close this book…”, et ole voinut olla kuulematta ihmisten puhuvan tästä ilmiöstä, jossa on noin 400 miljoonaa ihmistä mukana. Facebookissa on tällä hetkellä “kaikki”, joten se on paras työkalu tavoittaa kaikki hyvin tai vähän vähemmän tuntemasi ihmiset. Alkuun tästä palvelusta ihmeteltiin samaa aikoinaan kuin Twitteristä (edelleenkin Twitteristä), että miksi ihmiset haluaisivat tietää, mitä ruokaa joku on tehnyt tai kuinka kaunis sää Turussa on. No, yksinkertaisesti ihmiset vain haluavat eivätkä kehtaa myöntää sitä. Facebookissa voit kertoa vähän privaatimmista asioita samoin kuin bisneksiin liittyvistä. Aiheella ei ole väliä, kunhan puhe on aitoa. Facebookissa on yksi hyvä ja huono puoli: viestisi näkyvät vain tutuillesi.

Twitter

Ensimmäisistä kahdesta tämä on se pahin “Miks mä haluaisin tietää…?” tunnelmia herättävä palvelu. Twitterissä on jopa mahdoton kirjoittaa pitempiä sepustuksia huomioistaan, kokemuksistaan, teoistaan ja elämästään yhdellä kertaa, koska viesti on rajattu 140 kirjainmerkkiin. “Tekstiviestisi” kuitenkin näkyy kaikille  ja mikäs sen parempaa kuin kertoa ennen kaikkea positiivisista kokemuksista ja teoista koko maailmalle. Parasta ei ole kuitenkaan Twitterissä puhuminen vaan muiden kuunteleminen ja kanssakäyminen heidän kanssaan! USA:n Denverin osavaltiossa tapahtunut lentokoneturma oli ensimmäinen oikea ja todellinen esimerkki jokaisen mahdollisuudesta toimittaa uutisia. Matkustaja Mike Wilson twiittasi onnettomuudesta ja minusta se on hurjaa, kuinka nopeasti onnettomuuden on mahdollisuus tulla julkiseen tietoon. Mikset siis sinäkin voisi kertoa kaikille omassa elämässäsi tapahtuvista asioista, jotka kiinnostavat sinua? Jos et löydä muita samanhenkisiä ihmisiä tältä hullulta maapallolta niin voit tuntea itsesi ainakin erittäin ainutlaatuiseksi, unique.  Totuus on kuitenkin se, että ihan varmasti löytyy.

Blogi

Tämä on se väline, joka vaatinee kaikista eniten sitoutumista. Suosikki sanontani kuuluu “No pain no gain” ja blogin ylläpitämisessä se on juuri sitä. Ylläpitäminen ei ole toki tuskaa, jos pitää kirjoittamisesta ja todella kirjoittaa siitä, mihin löytyy intohimoa ja rakkautta.  Kun vaivaa näkee, alkaa tuloksiakin näkymään. Kävijätilastoissa on silloin selvä piikki, kun olet kirjoittanut uuden blogitekstin verrattuna siihen, kun et olisi nähnyt yhtään vaivaa. Mikäs sen mukavampaa tietää, kuinka moni on kiinnostunut juuri sinun ajatuksistasi. Blogiin voi ja kannattaa kirjoittaa paljon paljon pitempiä uutisia ja kokemuksia kuin ylläoleviin palveluihin. Erittäin suosittu syy tehdä blogia on tehdä sivuillensa arvosteluja rakastamansa harrastuksen tuotteista ja palveluista. Mikset siis sinäkin voisi jakaa tietouttasi ja mielipiteitäsi kaikille kanssaeläjillesi? Lupaan, että et jää yksin tiedonjakosi kanssa vaan myös muut tulevat kommentoimaan ajatuksiasi ja saat sitä kautta uusia tuulia ideoillesi. Blogin voit perustaa esimerkiksi WordPressiin tai Tumblriin.

Kirjoitin näistä  kolmesta välineestä, koska tällä hetkellä itse käytän näitä kaikkia aktiivisesti sekä olen saanut niistä eniten oppia. Muitakin hyviä palveluja on olemassa kuten Delicious ja Youtube. Ensimmäiseksi mainitussa voit jaka tietoa elämästäsi tai ympärilläsi tapahtuvista asioista kirjanmerkkien muodossa eli millä sivuilla tykkät käydä netissä. Youtube on varmasti yhtä tuttu palvelu kuin Facebook tällä hetkellä ja itsekin juuri tänään muistin, kuinka paljon hyötyä siitä voi olla: harkitsen järjestelmäkameran ostamista keväällä ja katsoin Canon 7D arvostelun sieltä. Ai että kun olisi mukava itsekin tehdä arvostelu tai esittely jostain tuotteesta, josta tietää tietävänsä kaiken ja sen voisi jakaa muille siitä kiinnostuneille.

Ala toimittaa elämääsi muille!

Nörtti vai sosiaalinen eläin?

Voi niitä ressukoita, joita kutsuttiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussakin nörteiksi. He eivät olleet kouluissa ja työpaikoilla sitä halutuinta hengailuseuraa. Onneksi siis olen vasta tässä kuussa 22-vuotias, koska aikaisemmin syntyneenä oisin myös voinut tulla leimatuksi nörtiksi pahalla tavalla. Nyt olen yrityksessäni ja tiimissäni “the nörtti” ja minusta se on paljon enemmän positiivista kuin negatiivista. Tykkään puuhailla koneiden kanssa kaikenlaista ja muutama niistä ovat facebuukkaaminen, bloggaaminen, twiittailu ja mesettäminen. Ai mitä teen ja mitä ne ovat? Facebook ja MSN ovat alle 25-vuotiaiden suomalaisten nuorten keskuudessa tämän hetken suosituimmat tavat pitää yhteyttä toisiinsa. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan netti ohitti matkapuhelimen nuorten suosituimpana yhteydenpitovälineenä jo ennen kuluvaa vuotta. Kuinka nörttiä se on? Kuinka limaista ja finninaamaista on chättäillä, kommentoida ja lähetellä statuksia ystäviensä kesken 6-8 tuntia päivästä? Oletko itse miettinyt, kuinka kauan vietät aikaa koneen ääressä ja kuinka muut näkevät sen? Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan sanat ja teot ovat eri juttu.  Minun mielestä “nörtti” termiä on alettu käyttää hieman joustavasti ja ehkä jopa väärin. Nykyään erittäin monet “normaalit” ihmiset viettävät monta tuntia päivästä tietokoneen ääressä mutta silti harvat ovat “real nörttejä”. Ehkä puolivitsillä heitetään “Voi vitsin nörtti, pistä se läppäri ny pois…” mutta siihen se jääkin. Pitäisikö sosiaalisen median superaktiivikäyttäjille keksiä jokin hieman kuvaavampi termi kuin nörtti? Eikö verkkokeskustelutkin vaadi hyviä sosiaalisia taitoja vaikka istutaankin kirjainnäppäiden ja hiirulaisen edessä? Minä haluan identiteettini kuosiin vaikka nörtti onkin ihan symppis sana nykypäivänä!

Mikrobloggaus ja tapahtumat

Surffailin Markkinointi&Mainonta -sivustolla ja luin Jani Niipolan blogikirjoituksen Twitteristä ja Vancouverin olympialaisista. Hän kritisoi tekstissään, että Suomi ei näy olympialaisten “Twitter-kilpailussa” ollenkaan. Tietysti jenkit on listan kärjessä mutta jopa Norja on yltänyt neljännelle sijalle, joten ei voi perustella “No ku Suomi on niin pieni maa muutenkii…”. Olen myös itse ihmetellyt, että miksi suomalaiset ovat lämmenneet niin hitaasti Twitterille. Aina valitetaan, että tänne tulee kaikki teknologia ja ideat niin tarviiko kehitystä itse vielä viivyttää sillä, että lämmetään uusille trendeille yhtä hitaasti kuin paavi kondoomeille? Konkreettinen hyöty Twitterin käytöstä erityisen tapahtuman aikaan, tuli jo esille Mindtrek 2009:ssä, kun ystäväni osallistui webbikeskusteluun esitelmien aikana. Hän pääsi kertomaan mielipiteensä reaaliaikaisesti uusille tuttavuuksille ja lopulta hän lähti “jatkoille” seminaarin jälkeen ja sai uusia ystäviä (ja seuraajia Twitteriin!). Minusta olisi järjettömän hienoa, jos Suomeen muodostuisi sellainen viserryskulttuuri, että esimerkiksi olympialaisten lätkäfinaalin aikaan voisi hehkuttaa Selänteen maalia ylämummoon kaikille tuttaville ja tuntemattomille. YLE lupasi hässäkkää Twitteriin olympialaisten aikaan mutta Niipolan blogin mukaan sitä ei ole tapahtunut. Yleisradio on kuitenkin alkanut laittaa eforttia sosiaalisten palveluiden rakentamiseen ja Sofanaticsin beta versio on siitä erittäin hyvä esimerkki! Palvelun sloganikin kuuluu: “You’ll never watch alone!” ja sekös kuulostaa houkuttelevalta, jos kisakatsomoiden järjestäminen tuntuu yhtään vaivalloiselta.

Sofanatics - YLE:n sosiaalinen palvelu

Tweet! Tweet! Tweet!

Twitterin kasvu sen kuin jatkuu ja uudet tulokset näyttävät, että kuinka vauhdikkaasti. Uskomatonta! Lyhyen ajan kuluttua twiittejä tulee neljässä kuukaudessa enemmän kuin maailmassa on ihmisiä. Vasta juhlittiin sitä, kuinka twiittejä oli yhteensä enemmän kuin meitä tavantallaajia. Kysymys kuitenkin kuuluu, että milloin nämä tulokset näkyvät Suomessa rajusti? Tuleeko ensi kesästä “kaikkien aikojen viserryskausi” Suomessa? Vai odotetaanko kylmään ja kosteaan syksyyn, jolloin ihmiset palaavat koteihinsa tietokoneidensa äärelle? Toivottavasti mahdollisimman nopeasti, sillä eräs ekstrovertti herra nimeltään Gary Vaynerchuck on valoittanut minulle täydellisesti, miten voimakas työkalu Twitter voikaan olla!

Opi ja hae töitä.

Aika pieni juttu vielä se sellanen Twitter Suomessa. Maailmalla, varsinkin USA:ssa, se on kuitenkin jo tunnustettu mm. erittäin tehokkaaksi rekrytointikanavaksi! M&M artikkelissa kerrotaan kiinteistöverkkopalvelu Zillow.comin “hukkuneen hakemuksiin”, kun he olivat etsineet uusia työntekijöitään Twitterin avulla. Jaa, että miksi ja miten se on mahdollista, että hakemuksia on syntynyt kuin kuplia lasten synttärikemuissa? Se yksi suurimmista eroista Twitterin ja Facebookin välillä: tweetit ovat koko maailman nähtävillä, kun taas naamakirjan statukset menevät tietylle heimolle (jep Seth Godinin käsitteistöä, katso tämä video). Kun osaa seurata oikeita ihmisiä viserrysmaailmassa, voi saada todella konkreettista hyötyä, kuten saada uuden työpaikan. Suomen twiittajat tarjoavat työpaikkoja lähinnä vielä IT-maailmasta mutta asia muuttunee, kunhan innovaattorit siirtyvät seuraavaan asiaan ja Twitteristä tulee massojen työkalu. Teoreettista hyötyä olen kokenut itsekin saavani Twitteristä ja mitä uskomattomimmat määrät! Taas on kyse siitä, ketä seuraa ja mitä lukee. Ei kannata seurata Kuorosodan Sania, jos haluat tietää, mitä Barack Obaman hallitukselle kuuluu.

Eräässä tutkimuksessa Twitter valittiin parhaaksi oppimistyökaluksi ylitse Facebookin, blogien ja muiden Internet-palveluiden.

Yritystä ja uutta mediaa

Facebookilla on yli 300 miljoona rekisteröitynyttä ympäri maailmaa. MySpace saavutti sadan miljoonan käyttäjän rajapyykin jo noin kolme vuotta sitten. Twitterin käyttäjäkunta kasvaa eksponentiaalisesti ja tällä hetkellä nopeimmin koko maailmassa. Työverkostoihin perustuvalla LinkedIN-yhteisöpalvelulla on noin 50 miljoonaa käyttäjää. Muun muassa kaikki nämä neljä erittäin suosittua Internet-palvelua kasvavat edelleen eikä kukaan osaa ennustaa tarkkaa loppua nousulle. Kaikki nämä käyttäjät ovat rekisteröityneet 2000-luvun puolella yhdeksässä vuodessa. Järjetöntä!

Edellä mainittujen lukujen perusteella voitaneen helposti sanoa, että sosiaalisten medioiden käyttäjiä on reilusti yli puoli miljardia ympäri maailmaa. Kyseiset henkilöt käyttävät aikaa yhteisöllisiin palveluihin puolesta tunnista tunteihin päivässä. Jokainen heistä kommunikoi kymmenien, satojen ja jopa tuhansien ihmisten kanssa. He etsivät ja tutkivat tietoa kaikesta, mitä maapallolla on. Ostopäätökset tehdään myös enenevissä määrin omalta kotikoneelta. Mitäpä, jos 0,2 prosenttia kokonaiskäyttäjämäärästä, puolesta miljardista, päättäisi tilata ennakkoon jouluna ilmestyvän tuotteen vain sen perusteella, mitä ovat lukeneet yhteisöllisistä palveluista? Se tekisi tuotteelle noin miljoona asiakasta. Kuinka paljon on maksanut tuotteen markkinointi kyseisessä tapauksessa? Mitä luultavimmin lähempänä yhtä promillea kuin yhtä prosenttia kokonaistuotosta, mitä on saatu tuotteen myynnistä. Millä sanalla voisi kuvailla yritystä, jonka tuotteet ovat suunnattu kuluttajille eikä se osallistu millään tavalla sosiaalisiin medioihin? Pässi.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Lukemassani kirjassa ”Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi” kirjoittaja Sami Salmenkivi kertoo nykyisen myynnin perustuvan enemmän kokemuksiin ja mielikuviin. Alhainen hinta, mainosten huutaminen ja asiakkaiden etsintä ovat vanhenevia tapoja myydä tuotetta joskin edelleen toimivia. Sosiaaliset mediat ovat tavoitettavuudellaan ja reaaliaikaisuudellaan aivan loistava alusta ihmisille kokemuksien ja mielikuvien jakamiseen. Kaikissa yhteisöllisissä palveluissa on kyse avoimuudesta, joka luonnollisesti edesauttaa informaation kiertoa ihmiseltä toiselle. Yritykset ovat kautta aikojen pyrkineet vaikuttamaan ihmisten väliseen viestintään ja nykypäivänä se on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Yksi suosituimmista esimerkeistä on Blendtec-yhtiön perustama sivusto willitblend.com. Sivustolla on videoita siitä, kuinka yrityksen rakentamat tehosekoittimet murskaavat kaiken, mitä sille keksitään syöttää (esim. iPhone, laserpointteri ja golfpalloja). Pätkät ovat ihmisten mielestä erittäin hauskoja ja mielenkiintoisia ja he jakavat niitä eteenpäin mm. Facebookissa ystävilleen, tutuilleen ja sukulaisilleen. Näin yksinkertaisesti yritykselle ja tuotteille on luotu positiivinen mielikuva ja jokainen videon nähnyt kuluttaja tunnistaa brändin siitä lähtien. Ihmisten mielipiteisiin on siis hankalaa vaikuttaa kasvottomasti mutta ohjailu on mahdollista. Blendtecin tavoin, mikä muu tahansa yritys voi ryhtyä viestittämään positiivista imagoa avoimuudellaan ja aktiivisuudellaan. Tietysti ensiksi tarvitsee jonkin idean, joka kiinnostaa ihmisiä ja saa heidät jakamaan viestiä muillekin.

Vastikään Soprano Oyj:n toimesta tekemän tutkimuksen mukaan noin 13 prosenttia suomalaisista yrityksistä ei aio osallistua mitenkään sosiaalisiin medioihin. Minusta luku on suorastaan hämmentävä, sillä aikooko nämä 13 prosenttia todellakin jättää käyttämättä hyödyksi yhden historian suurimmista markkinapotentiaaleista. Skeptikkoja mahtuu planeetallemme paljonkin mutta onko heitä tosiaan näin suuri osa? Tiedän ihmisiä, jotka eivät usko ”verkkovallan” jatkuvuuteen ja niitä, jotka pelkäävät antaa kengännumeroansa Internetiin. Näitä näkökulmia edustaa enimmäkseen vanhemman sukupolven ihmiset. Uskon kuitenkin, että heidän asenteisiin on myös tapahtumassa murrosta ja verkkomaailma hyväksytään yhdeksi todelliseksi markkinointikanavaksi muiden rinnalle.

-Ilpo