Mikrobloggaus ja tapahtumat
Surffailin Markkinointi&Mainonta -sivustolla ja luin Jani Niipolan blogikirjoituksen Twitteristä ja Vancouverin olympialaisista. Hän kritisoi tekstissään, että Suomi ei näy olympialaisten “Twitter-kilpailussa” ollenkaan. Tietysti jenkit on listan kärjessä mutta jopa Norja on yltänyt neljännelle sijalle, joten ei voi perustella “No ku Suomi on niin pieni maa muutenkii…”. Olen myös itse ihmetellyt, että miksi suomalaiset ovat lämmenneet niin hitaasti Twitterille. Aina valitetaan, että tänne tulee kaikki teknologia ja ideat niin tarviiko kehitystä itse vielä viivyttää sillä, että lämmetään uusille trendeille yhtä hitaasti kuin paavi kondoomeille? Konkreettinen hyöty Twitterin käytöstä erityisen tapahtuman aikaan, tuli jo esille Mindtrek 2009:ssä, kun ystäväni osallistui webbikeskusteluun esitelmien aikana. Hän pääsi kertomaan mielipiteensä reaaliaikaisesti uusille tuttavuuksille ja lopulta hän lähti “jatkoille” seminaarin jälkeen ja sai uusia ystäviä (ja seuraajia Twitteriin!). Minusta olisi järjettömän hienoa, jos Suomeen muodostuisi sellainen viserryskulttuuri, että esimerkiksi olympialaisten lätkäfinaalin aikaan voisi hehkuttaa Selänteen maalia ylämummoon kaikille tuttaville ja tuntemattomille. YLE lupasi hässäkkää Twitteriin olympialaisten aikaan mutta Niipolan blogin mukaan sitä ei ole tapahtunut. Yleisradio on kuitenkin alkanut laittaa eforttia sosiaalisten palveluiden rakentamiseen ja Sofanaticsin beta versio on siitä erittäin hyvä esimerkki! Palvelun sloganikin kuuluu: “You’ll never watch alone!” ja sekös kuulostaa houkuttelevalta, jos kisakatsomoiden järjestäminen tuntuu yhtään vaivalloiselta.


